No niin! Monivuotinen haave pääsee toteutukseen huomenna, kun starttaan Virolahdelta kohti Torniota. Lomaa on varattuna kuusi viikkoa, joista melontaan neljä ja perheelle kaksi. Perillä olisin juhannukseen mennessä ja matkalla koukkaan puolen päivän matkan verran sivuun ja käyn Oulun torinrannassa moikkaamassa nuoruuden kotikaupunnin tuttuja munkki-kahvin ja ehkä keppanankin parissa. Oulusta on perille hyvällä säällä enää kaksi tehokasta melontapäivää.
Ajatuksena on ollut nimenomaan suorittaa Sinivalkonauhamelonta yhdellä kerralla yhteen putkeen yksin meriretkestä nauttien. Kun pitkiä melontapäiviä pannaan peräkkäin viikkokaupalla ja levätään vain liian tuulisina päivinä, päästään todennäköisesti uusiin fiiliksiin. Kumulatiivinen stressi pakottaa panostamaan huoltoon, joka on täysin omissa käsissä. Neljä viikkoa tarkoittaa keskimäärin noin 50km päiväetappeja ja keskimäärin yhtä taukopäivää viikossa. Vaikka kuntopohjia onkin, melonta etenee luonnon ehdoilla. Mikäli päivät pysyisivät tuulisina, voisin siirtää päivärytmiä aikaisemmaksi. Pohjoista kohti edetessä valo riittää tarvittaessa myös yömelontaan, mikä olisi varmasti ainutlaatuinen kokemus.
Rannikonmelonta on enemmän pitkä retki kuin urheilusuoritus, mutta se on kaikkien läpipäässeiden mielestä kuitenkin lopulta enemmän suoritus. Minulle se on uudenlainen haaste ja siksi jännä uusi tuttavuus.
Niille, joille miehen ulkoilut eivät ole ennestään tuttuja, listaan lyhyesti aikaisempia tempauksia, joista osan mukana tein vähän hyväntekeväisyyttä.
2010
Pyöräily Vantaalta Ouluun, 610km/26.55h, keskinopeus taukoineen 22,6km/h
2012
Puolimara-200km pyöräily-puolimara n. 11,5h
2013
400:n Haaste Uuden lastensairaalan hyväksi
300km pyöräily, 53km melonta(uusi laji), 50km juoksu yht. 26.31h
2015
Sisun Satanen Hyvinkäällä virkatehtävässä haavoittuneen Heidi Foxellin hyväksi
100km maantiejuoksu Fiskarsista Vantaan Pähkinärinteeseen 11.30h.
2018
Melontahaaste Sairaalaklovnien ja Pienperheyhdistyksen Mieskaveritoiminnan hyväksi
153km/29.58h reitti Lahdesta Jyväskylään Vesijärven, Päijänteen ja Jyväsjärven yli Mattilanniemen uimarannalle.
2020
Hoitokokoushiihto hengellisen väkivallan uhrien puolesta.
24h ja 214km hiihtoa Oulun Kuivasjärvellä lähinnä 2km rinkiä kiertäen. Ensimmäinen talviultra.
Tätä rannikonmelontaa en lähde suorittamaan tarkka aikataulu mielessä, mutta 4 viikkoa on maksimiaika, jossa haluan olla perillä. Tarvittaessa osa päivistä tulee olemaan pidempiä. Pitkän ajan päivämatkan keskiarvo on noin 50km, mikä tarkoittaa sitä, että karmeaan vastatuuleen tai myräkkään ei ole pakko lähteä taistelemaan ja hyvillä keleillä heilutaan merellä aamusta iltaan.
Vapaapäivä on mennyt pakkaillessa ja ruokia pussitellessa. Kuivattuja lihoja ja kasviksia tuli suunnilleen saman verran kuin viime syksyiselle 5-henkisen perheen Muotkan vaellukselle. Lihoja, lähinnä kanan jauhelijaa noin 5kg, samoin kasviksia. Lajittelin lihan ja kasvisten mukaan riisiä, kauramakaronia ja peruna-sipuli-sekoitusta ja sekaan lihaliemikuutioita ja lämpimiä kuppeja. Osan aterioista teen valmismuussiin. Lisää vain vesi-typpisiä aterioita on mukana noin 40. Aamupuurotarvikkeita on pakattuna 15 pussia eli pari kiloa pikakaurahiutaleita. Osa aamupaloista on mallia jälkiuunileipä-voi-meetvursti ja päälle pari kourallista pähkinöitä ja kuppi pikakahvia. Murukahviin päädyin puhtaasti tiskin minimoimiseksi ja aamulähdön jouduttamiseksi.
Tiskit ja ruokien valmistuksen teen leirissä, missä lataan 0,7 litran ruokatermokseen päivän lounaan. Matkalla ja aterioiden välissä syön suklaata, nutellatortilloja, suklaapatukoita, pähkinöitä, suolapähkinöitä jne. Urheilujuomaa imeskelen letkulla 3 litran Camelbakin säiliöstä, jota pidän penkin takana. Mukana on myös urheilugeelejä yksi per päivä lähinnä tilanteeseen, jossa pitää jaksaa puskea ja keskittyä muutama kilometri päivän leiriin.
Lähtöpaino on aamulla mitattu 77,0kg ja otan kuvat ennen ja jälkeen melonnan. Päivittäinen kalorivaje on helposti 4-numeroinen, joten vyötäröltä lähtee vähintään kilo per melontaviikko. Veikkaan noin viiden kilon sulamista.
Tukka lähti sunnuntaina vaimon taitavin ottein. Letti oli saanut kasvaa Melontahaasteesta lähtien eli melkein neljä vuotta. Lyhyempi malli on myös helpompi huoltaa matkalla. Tukan kuivaamiseen riittää retkipyyhe jne. Harmillinen takaisku sattui tällä viikolla, kun E-Ville ei kyennytkään toimittamaan retkisuihkua neljässä viikossa, joten peruutin tilauksen. Aikomuksena oli keittää vettä sekaan ja peseytyä päivän päätteeksi mukavan lämpimällä vedellä, mutta nyt on vissiin pulahdettava 7-asteiseen veteen ja hyödynnettävä matkan varrelle osuvat saunat ja leirintäalueet.
Valmistelin viikolla mukaan tulevat kartat. Laminoituna 1:200000 ja paperisena löytyy tulosteet reitistä koossa 1:50000.
Keskiviikkona oli työpäivän jälkeen vähän epätodellinen olo. Löin melonnan lukkoon kaksi vuotta sitten ja kevät eteni kaikkineen lopulta yllättävän nopeasti. Täytyy olla kiitollinen työnantajalle ja esimiehille, että näin pitkä yhtenäinen loma onnistui. Mutta valtiohan on tunnettu hyvistä lomakertymistä ja ostovoimaisesta palkkatasosta. Kunhan pitää turhat kulut kurissa.
Moni haluaa jossain vaiheessa irtiottoa työstä. Muutaman vuoden vanhempi kollega kuuli lomasuunnitelmistani ja totesi, että on vähän kateellinenkin. ”Just noin se pitää tehdä, muuten ei tule ikinä lähdettyä.” Se on just näin. Olisin voinut harjoitella merimelontaa vielä vuoden ja aina voisi olla valmiimpi, mutta tärkeintä on lähteä vielä kun ollaan elossa. Tulee tartuttua monivuotiseen haaveeseen, otettua aikaa itselle ja samalla opittua uutta merimelonnasta. Niitä taitoja voi sitten hyödyntää, kun vie perheen melontavaellukselle esim. Saaristomeren kansallispuistoon tai Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon Ulkotammioon.
Rannikonmelonnassani ovat mukana tukemassa vanhat tutut. Welhonpesän kanssa oli puhuttu kajakin lainaamisesta jo vuosi sitten ja pulkka onkin paras, millä olen koskaan melonut: Tiderace Pace 17 Tour, 522cm pitkä ja painoa n. 24,5kg. Materiaali on kolmesta vaihtoehdosta se keskimmäinen eli jotain kevyttä hard corea. :) Kolmessa pakkausluukussa on tilaa n. 220L eli kolmen rinkan verran. Pohjaan laitettiin vähän vahvistusnauhaa keulaan ja perään. Kajakissa on peräsin, muttei evää. Kansikompassi on mallia klipseillä kiinni ja sen hankin viime vuonna. Sain Welhoilta myös Ursuit MPS-kuivapuvun, melontahousut ja hanskat sopuhintaan. Heidän kanssaan on homma toiminut aina sieltä 2013 lähtien.
Intersport Easton tuki melontaseikkailua tarjoamalla Salomonin maastolenkkarit asevelihintaan. Leirikengät ovat vedenpitävät, mukavat jalassa ja pitävät kosteilla rantakallioilla. Rannassa/leirissä horjahtelu on yksi huomioonotettava riski varsinkin, kun kajakki on siirrettävä yksin.
Päivitän blogia päivittäin. Seurantaa myös Instassa @Haaste-mies.
Kiitokset vielä kotijoukoille ja varsinkin vaimolle, joka antoi mahdollisuuden unelman toteutukseen ja paimentaa poikia sen aikaa, kun iskä ulkoilee. Ikävä tulee, mutta man's gotta do what man's gotta do.
Kommentit
Lähetä kommentti