Ryöskärinkalla - Tornion Pukulmi 54,73km

Melontapäivä 23, retkipäivä 28

Retkipuuro

Start

Heräsin jo aikaisemmin, mutta nousin kellon soitosta kuudelta, keitin vedet ja lämmitin vähän kamiinaa. Normaaliin aamurutiiniin kuului keittää 25-3 Trangian iso täysi kattilallinen, josta kaadoin ensin 0,5L puurovettä pienempään kattilaan, sitten muutama desi metallimukin aamupikakahviin, puolilitraa lounasta tekeytymään ruokatermariin ja loput vedet 0,5 litran juomatermariin.

Olin tehnyt seuraaville kodan käyttäjille puut valmiiksi lepopäivänä. Siivoilin ja pakkailin rauhassa, venyttelin paikat rauhassa kahteen kertaan läpi ja kirjoitin vielä lyhyesti vieraskirjaan. Onneksi kaikissa reissun tuvissa oli myös kynä, koska itseltä se oli jäänyt kotiin.

Laitoin rannasta vielä viestin Yoga Nordicille ja pyysin välittämään blogin linkin suosikkijoogaohjaajalleni, jonka tunneilla olen käynyt siitä asti, kun aloin kuntouttaa selkää hot yogalla ja valmistautua elokuun 2018 Lahti-Jyväskylä-melontaan tammikuussa 2017. Joogasta on ollut apua niin fyysisen kuin henkisenkin hyvinvoinnin ylläpidossa ja siitä oli varmuudella apua, kun jouduin tasapainoilemaan reissun suurimmissa ja yllättävimmissä aallokoissa. Joogamasteri oli etukäteen tietoinen rannikonmelonnasta, muttei blogiseurannasta.

Reissun viimeinen starttipäivitys:

"Hyvää huomenta! 

Viimeisen melontapäivän aamutoimet suoritettu niinkuin aina ennenkin. Meinasin herkistyä, kun ajatus kulki maalissa odottavaan perheeseen. Iskä on tulossa! Aikataulu selviää matkan varrella, kun päivitän tauoilta. Keli on oikeastaan aika hyvä, nyt nautitaan! Vamos!💪🏻🙏🏻

Start."

Keli näytti saaren itärantaan hyvältä, mutta avomerelle päästyäni aamupäivän 6 metrin sivuvastaisen tuulen nostattama sivuaallokko teki etenemisestä kiipeämistä. Alkumatkasta näin kolme venettä, kaikki purjeveneitä. Pidin kelin, edessä olevan pitkän päivän ja pissatauon vuoksi lounastauon tavallista aikaisemmin.

Lounaslukemat

Junnankarit

Lounastaukopäivitys:

"Lounastauko Junnankareilla 18km kohdalla. Vastainen tuuli nostaa aallokkoa, mutta Pace 17 Tour ui kuin kotonaan, on tämä peli!

Seuraava ja viimeinen maatauko näillä näkymin Vähä-Huiturin saaressa, josta myötätuulilla perille.

Muistakaa ihmiset vesillä aina liivit, niin näette seuraavankin jussin!"

Lounastauosta meni pari tuntia, kun vaihteleva sivuaallokko alkoi todella tökkiä. Ohitin merelle perustetun tuulivoimalapuiston ja aallot kimpoilivat niiden kivijaloista ristiin heilutellen kajakkia ja käännellen suuntaa. Ylitin myös muutamat kalarysät, missä peräsin piti nostaa aina ylös. Viimeisenä päivänä suklaapatukoita ei ollut enää jäljellä, joten söin suklaalevyjen jämiä. Tasaista verensokeria ylläpitävät pähkinätkin oli loppu. Olin odottanut tuulten rauhoittuvan ja kääntyvän myötäisemmiksi, mutta muutos mukavampaan tapahtui vasta iltaa kohti. 

Onnettomuuspaikka 

Titityy

Röyttä alkoi jo näkyä ja suunta oli selvä, kun huomasin lähellä pienen lokkisaaren ja päätin pysähtyä helpottamaan oloani ja kaivelemaan eväitä reissun viimeiselle pätkälle. Aallokko heilutti kajakkia, kun nousin siitä rantakivien välissä. Pidin kajakista kiinni kädellä ja ohjasin melalla, kun aalto heilautti pulkkaa ja melontatossun pohja lipesi leväpäällysteisellä kivellä. Kävin kyljelläni, mutten onneksi kastunut pahemmin. 

Viimeisen maatauon päivitys:

"41km kohdalla vika maatauko. Ranta-aallokko kaatoi kajakinsuojelijan. Aurinko kuivaa! 

Oli synkkä hetki 35km kohdalla. Tuuli yritti työntää Kemiin. Nyt jo onneksi kevyempää puhuria.

Ehkä 15km perille. Röyttä näkyy jo hyvin."

Oikeastaan aina, kun reissulla kävi jotain ikävää tai epämukavaa, irvistin tai virnistin ja saatoin nauraa ääneen. Ei tämä homma yhteen syliin tulleeseen aaltoon tai läpimärkään tossuun pysähdy! Vanha nuoruuden kaveri kommentoikin osuvasti maalissa: "Olet mies jolla ei hymy hyydy."

Luonnossa tehdyn pitkän suorituksen todennäköisin asia on ajoittainen epämukavuus ja negatiiviset yllätykset. Samoin kuin aikaisemmissa ultrasuorituksissa olen oppinut, mielialan pitäminen positiivisena on suorituksen sujumisen ja onnistumisen kannalta elintärkeää. Riittävän hyvin ravittu ja nesteytetty keho kyllä seuraa, kunhan motivoitunut pää käskee. Pitkät suoritukset ratkaistaan viime kädessä henkisellä kantilla, joka murenee varmuudella nopeammin verensokerin laskiessa ja aivojen glukoositasojen ehtyessä. Energiatasojen laskiessa ajatuksetkin ajautuvat alhoon.

Pitkällä matkalla on hyvä olla välitavoitteita ja mielekkäässä ja tehokkaassa matkanteossa on kyse toivon ylläpidosta. Asioita täytyy ajatella positiiviselta kantilta, kuten että "nyt aamulla sataa, muttei koko päivää ja pääsen illaksi leiriin, missä on hyvät puitteet varusteiden kuivaamiseen ja kunnon lepoon".

Sain merivaelluksen aikana eräältä kaverilta muutaman viestin, joissa tämä huolehti menostani, mutta omaan silmään ne olivat sillä hetkellä mustien pilvien maalailua. Alkumatkasta kyseltiin etukäteen ärtyneenä olleen olkapään kuntoa, sitten manattiin vastatuulta ja lopuksi muistutettiin punkkien vaaroista, yksin kun on vaikeaa tarkastaa mm. selkää. Viestien lukeminen alkoi käydä raskaaksi. Ajattelin, ettei kaiken mahdollisen paskan vatvominen tuo matkantekoon kyllä pätkääkään myötätuulta, mutta en hennonnut esittää asiaa hänelle. Ymmärrän, että kaveri vain huolehti puolestani ja varmasti toivoi onnistumistani, mutta negaation kautta esitetty vaaroista ja uhkista muistuttaminen ei varsinaisesti tuolloin auttanut. Saat anteeksi.😊

Kaivoin viimeisellä maatauolla Utterinkrunnilla esiin pussillisen kuivattuja karpaloita ja söin viimeisen banaanin ja omenan. Oulussa täytetty urheilujuomasäiliö riitti maaliin asti.

Viimeisellä kilometrillä

Pukulmia kohti 

Röyttä

Röytän sataman kulmalla viimeiset karikot väistettyäni oli hieno tunne kääntyä viimein kohti pohjoista ja koillista Pukulmiin johtavalle veneväylälle. Tuuli alkoi tulla kevyesti takaa ja tuulenvireen puute sai reissun aikana karvoittuneet kasvot valumaan hikeä häiritsevyyteen asti. Kuten ennenkin, suurimmat tunteet olin kokenut jo ennen viimeisiä  kilometrejä. 

Huomasin perheen venesataman rantakivillä ja aloin viritellä loppukiriä. Vaimo otti videoita ja kuvia, kun liu'uin viralliselle päätepisteelle Pukulmin venerampille. Esikoinen oli askarrellut aaltopahville tervetulokyltin, nuorin otti vastaan kartat aukkopeiton päältä ja keskimmäinen ojensi kouraan Karhu-tölkin. Vielä huippukajakkiakin parempi matkakumppanini oli luotsannut perheen ajoissa paikalle Etelä-Konneveden kansallispuistossa vietetyn retkiyön kautta.

Maali

Viimeinen melontapäivä lukuina

Iskän pojat❤

Melakäsi

Tyytyväinen meloja

Rannikon kaikki kartat

Loppuveto

Maalipäivitys:

"Mies on perillä!

Meloin Suomen rannikon Virolahdelta Tornioon neljässä viikossa. Startti oli lauantaina 28.5 ja maalissa Pukulmin venerampilla olin tänään klo 19.12. 

28 retkipäivää, joista 23 melontapäivää. Kilometrejä kertyi 1273,1 eli keskimäärin 55,35km melontapäivää kohti.

Perhe oli maalissa vastassa ja tästä jatketaan lomalle Lappiin. Sinivalkonauhasuoritusta oli suunniteltu ja valmisteltu useampi vuosi. Sain toteuttaa pitkäaikaisen haaveen. Täytyy olla kiitollinen, että jo kilometrejä kerännyt kroppa kesti niin hyvin. On ollut selkävaivoja ja viime joulukuun yllättävä kierukan leikkaus, mutta sain kropan riittävään kuntoon. Mielenkiintoinen psyykkinenkin matka koettu.

Etukäteen merimelontakokemusta ei paljoa ollut ja sitä lähdettiin hakemaan samoin kuin varmuutta vesillä liikkumiseen. Eskimokäännöstä en muuten vieläkään osaa ja syy on pitkälti selän varominen kovassa kiertoliikkeessä. Moni on ollut ehdottomasti sitä mieltä, että em. manööveri täytyy osata ennenkuin merellä voi yksin pitkää retkeä tehdä.

Lainaan tähän maailmanmestari Kimi Räikkösen puhetta eräästä urheilugaalasta hänen vastaanottaessaan vuoden esikuva-pystiä: "Asiat voi tehdä omallakin tavalla ja niistä voi silti tulla ihan hyviä."

Olin varmaan rannikon motivoitunein pystyssäpysyjä.😅

Kiitokset Welhonpesälle ja Intersport Eastonille projektin tukemisesta. Muille tulevaisuuden potentiaalisille sponsoreille totean, että tämäkin pidempi projekti vedettiin läpi onnistuneesti, turvallisesti ja suunnitellussa aikataulussa. Eiköhän tässä jatkossakin liikahdeta luonnossa.

Kiitokset myös huoltoon osallistuneille, merivaellusta seuranneille sekä kotijoukoille.❤

Kirjoittelen blogiin rannikonmelonnan yhteenvetoa ja jälkitunnelmia lähipäivinä. Nyt hyvää juhannusta kaikille!🇫🇮🍻"

Soitin rannasta odottamani videopuhelun vanhemmille, jotka olivat seuranneet aktiivisesti melonnan etenemistä. 

Jatkoimme Tornioon tutulle, joka oli lämmittänyt meille pihasaunan. Pojat pääsivät polskimaan uima-altaassa ja pannukahvi oli taivaallisen hyvää varsinkin viikkoja pikakahveja ryystäneelle. Kajakin sain jättää  väliaikaissäilytykseen Lapin loman ajaksi.

Summailen vielä lähipäivinä koko rannikon melontaa ja käyn läpi mm. matkalla koetut fyysiset vaivat, joista en em. syistä matkalla paljoa pukahtanut. Voisin vastailla samalla kaikenlaisiin kysymyksiin, jotka teitä lukijoita kiinnostavat. Pari hyvää kysymystä jo sainkin.

Mitä haluat tietää? Kommentoi blogiin tai Instan blogipäivitykseen.

Päivän reitti kartalla: 

Ryöskärinkalla - Junnankarit

Junnankarit - Utterinkrunni 

Utterinkrunni - Tornion Pukulmi